Katsooko Hän vielä ikkunastaan
vain nähdäkseen yhden eksyneen?
Juokseeko Hän vielä meitä vastaan,
kun tuhlaajan näkee palaavan?

Lausuuko Hän vielä syytetylle:
"Armahdetaan tänään kahleistaan?"
Antaako Hän puhtaat vaatteet ylle,
kun syntinen tulee itkien?

Sama vanha ristinpuu
kaiken ylle kaareutuu,
risti vain, ei kestä mikään muu.
Ei ole muuta pysyvää,
jälkemmekin häviää.
Risti vain jäljelle jää.

Huomaako Hän, kuinka kaiken tuhlaan?
Näkeekö sen, kuinka harhailen?
Kutsuuko Hän silti minut juhlaan
ja tulla saan kotiin uudestaan?

Sama vanha ristinpuu
kaiken ylle kaareutuu,
risti vain, ei kestä mikään muu.
Ei ole muuta pysyvää,
jälkemmekin häviää.
Risti vain jäljelle jää.

Säv./San. Pekka Simojoki