Tänään on aivan tavallinen maanantai - lokakuun viimeisisiä päiviä v. 2006. Ilta on pimentynyt jo varhain - syyspimeät ovat todella tulleet liki. Ulkona sataa - on märkää, harmaata - ja kurjaa. Tai ei sittenkään. Minussa on valo - ei omaa valoani, vaan taivaasta tullutta - Kristuksen valoa. Hänen, joka minussa asuu Henkensä kautta. Kristus valaisee pimeyteni - Hän on Valoni, Valkeuteni - eikä pimeäkään ole enää pimeää."Minä olen maailman valkeus, joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella,  vaan hänellä on oleva elämän valkeus" Joh. 8: 12 

Jumalan Poika kutsuu luokseen - valoon, valkeuteen, puhtauteen. Miksi on niin vaikeaa tulla? "Sinä Jeesus ymmärrät parhaiten, kun katsot sydämeen, miten pelkään, valoa väistelen ja kaipaan pyhyyteen. Anna anteeksi pese puhtaaksi, tee uudeksi kokonaan. Minä tahdon kuunnella ääntäsi, se kutsuu seuraamaan." Virsi 510:1

Valoon tuleminen ei ole helppoa. Kaikki liat ja tahrat näkyvät. Tuntuu epämiellyttävältä. Pelottaa. Mutta Kristus kutsuu yhä - luokseen, valkeuteen. Hän ei vaadi. Hän ei soimaa. Hänen luokseen saa tulla sellaisena kuin on.  

"Jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä" 1. Joh. 1: 7

Voiko tämä olla totta? Sydän on puhdas, saan olla vapaa- sisimmässäni vapaa! Synnit on poissa, kaikki likatahrat - Jeesuksen veri on ne pessyt, saan olla vapaa!