Ps. 133 1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!

2 Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan-Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.

3 Se on niinkuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.

1.päivä

Finnairin kone laskeutui 18.2. 2007 iltapäivällä Tel-Avivin lentokentälle. Israelin aurinko ja appelsiinipuut tervehtivät meitä pyhiinvaeltajia. Passintarkastukseen jonottaessamme minua jännitti, sillä edellisellä kerralla, viime vuonna, minua ja passia tutkittiin kovasti ja virkailija haetutti toisen virkailijan, enkä ymmärtänyt, mistä oli kyse. Ainoa, minkä heidän puheestaan ymmärsin, oli nimeni. Silloin en edes osannut jännittää, mutta nyt tiesin, että sellainenkin mahdollisuus on, ettei pääse maahan. Rukoilin jonossa, Herra, tule sinä tähän ja auta, niin, että kaikki sujuu hyvin. Ja Herra auttoi: selvisin tarkastuksesta ilman enempiä jännitysmomentteja.

Sitten oli vuorossa matkalaukkujen odottaminen. Yllätys, yllätys, kaikki muut – siis koko lentokoneellinen suomalaisia - oli saanut laukkunsa; minä ja tuleva huonekaverini Raija, odotimme kumpikin toista laukkuamme. Ja taas rukous, Herra auta meitä molempia. Pianhan ne laukut löytyivät ja saimme kiittää hyvää taivaan Isää, Häntä, joka pitää meistä huolen.

Ulos päästyämme tunsimme kesäisen auringon säteet kasvoillamme ja totesimme, että sukkahousut, aluspaita, pitkähihainen pusero ja takki olivat aivan liikaa. Mutta eipä se haitannut – eihän lämpö luita riko. Linja-auto ja opas, Ariel Livson (naantalilaisen "muumipappa" Dennis Livsonin arkeologi-veli) olivat meitä vastassa ja niin lähdimme kohti Jerusalemia.

Kun aloimme lähestyä Jerusalemin kaupunkia, jotakin liikahti sisimmässä. Päivi Muroma aloitti laulua : "Soi laulu sulle Jerusalem" ja me muut yhdyimme siihen. Laulun jälkeen oppaamme sanoi, ettei ole tällaista vastaanottoa ennen kuullutkaan. Tuosta laulusta tulikin tämän matkan tunnuslaulu, se soi sydämessä usein ja aina välillä myös yhteisesti ääneen.

Novotel-hotelliin päästyämme piti tietenkin heti vaihtaa kevyempään vaatekertaan ja pieni joukko ryhmästämme lähti Jerusalemin kaduille. Tavoitteena oli päästä jonnekin Jaffa-kadun tuntumaan ja lähdimme vähän summamutikassa suunnistamaan. Toisia suomalaisia liittyi mukaan ja saimme kysellä tietä myös vanhalta juutalaismieheltä. Löysimme Jaffa-kadun, vaihdoin sekeleitä rahanvaihtopaikassa ja sitten löysimme Ben Jehuda – kävelykadun.

"- Meillä on oma valtio, meillä on oma valtio.

Kaksi nuorta Haganan upseeria, Motke Gazit ja Zelman Mart, hyppäsivät vanhaan Chevroletiin. Riemusta ulvoen he kiitivät pitkin katuja tiedottaen uutista, kunnes Gazit uskoi jo herättäneensä koko kaupungin autonsa torvella. Sitä mukaa kuin uutinen levisi, syttyivät valot joka taholla, ikkunoita avattiin, naapurit huutelivat toisilleen. Yllään yöpuku ja tohvelit, aamuviitta tai päällystakki Jerusalemin juutalaiset alkoivat tulvehtia kaduille. Samotessaan Ben Jehuda – katua pitkin törmäsi toimittaja Uri Avner joukkoon opiskelijoita, jotka tulivat juosten häntä vastaan. Joka ovesta ilmestyi ihmisiä liittymään heihin, ja joukko paisui talo talolta. Brittiläisen poliisin auto pysäytti heidät Jaffan bulevardin kulmassa.

 -Tiedättekö te, että nyt on jo aamuyö? kysyi englantilainen upseeri.

- Tiedättekö te, että meillä on oma valtio? huudettiin hänelle. "    Kirjasta "Oi Jerusalem"

 

Ben Jehudalla kiertelimme monissa pikkumyymälöissä, Jewelry(jalokivi) -liikkeitä oli vieri vieressä, niin myös erilaisia matkamuistoja myyviä liikkeitä. Nuorin poikani oli pyytänyt tuliaisiksi Israelin valtion lippua ja kuinka ollakaan erään matkamuistomyymälän edustalla oli korillinen erikokoisia Daavidin tähti- lippuja. Ei muuta kuin valitsemaan ja sydämessä syvä kiitollisuus Jumalaa kohtaan, joka rakastaa meitä niin valtavasti ja huomioi meidän pienetkin toiveemme.

Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa? Room.8:32

Ef. 3:20 Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa,

21 hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.

Ben Jehudan ja Lunzin kadun kulmasta löysimme mukavan kahvilan ja tällä kerralla ostimme jäistä pirtelöä. Sai valita erilaisista hyisen kylmistä aineksista (mansikkaa, muita marjoja, melonia, banaania jne.) ja niistä sitten tehtiin pirtelö. Kylmää ja hyvää!

Sitten olikin jo aika palata tutkimusretkeltämme hotelliin, sillä pian oli jo päivällisaika. Nappasimme taksin Jaffa- kadulta ja 30 sekelillä (vastaa n. 30 mummon markkaa) päästiin perille.

Suihkussa käynnin ja vaatteiden vaihdon jälkeen olinkin sitten valmis juhlavaan ravintolaan ja nauttimaan notkuvien herkkupöytien antimista. Kasviksia, salaatteja oli sen seitsemän sorttia, pääruokia myös, samoin jälkiruokia. Kun pääruuista ei oikein löytynyt itselle sopivaa (keliaakikko kun olen), kokki ryhtyi valmistamaan minulle erikseen ateriaa. Siitä bonus-pisteet henkilökunnalle!

Ruokailun jälkeen kokoonnuimme vielä toisen matkanjohtajamme Jarmo Muroman hotellihuoneessa, tutustuimme toisiimme, lauloimme ja rukoilimme.

Päivä oli ollut pitkä: aamuyöstä oli lähdetty Helsingin lentokentälle, takana oli useamman tunnin lento, seikkailut Jerusalemin kaduilla ja vatsa täpötäynnä maukasta ruokaa. Niinpä alkoi väsymys jo ilmaista itseään kropassa ja oli aika siirtyä unten maille. Ja kyllä uni maittoikin!

2.päivä maanantai 19.2.

Päivä valkeni n. kuudelta aamulla, niinkuin aina näillä leveysasteilla. On upeaa, kun aurinko paistaa ja on todella heti "päivä" kun avaa aamulla silmänsä. Hotellin ikkunasta katselimme heräävää kaupunkia ja valmistauduimme uuteen päivään. Aamiaiselle piti lähteä varhain – seitsemältä – että sai rauhassa nauttia ja jutella, sillä retkibussi starttasi klo 8.00. Aamiaispöytä oli yhtä ruhtinaallinen kuin päivällisellä ja kahvi – ah, niin ihanan hyvää! Oman juhlallisen lisänsä toivat tarjoilivat, jotka kulkivat salissa kahvia kaataen. Pikantti elämys oli myös jonottaa omelettia tai paistettuja munia, jotka valmistettiin ravintolasalissa juuri sellaisena kuin itse halusi.

Ja sitten varustautuminen Jerusalemin-retkelle,kerrospukeutumista, aurinkolasit, juomaa ja pikkupurtavaa.

Auton lähdettyä liikkeelle pidettiin aluksi aamuhartaus, ja samalla virittäydyttiin päivään. Kuljettaja vei meitä juutalaiskaupunginosien läpi ja nimenomaan sellaista osaa, missä asui ortodoksijuutalaisia. Mustissa takeissa, miehillä kipa tai musta hattu päässä, poskikiharat hulmuten, tytöillä ja naisilla myös musta vaatetus, kiiruhdettiin kouluihin, työpaikoille, kauppoihin.

Ensimmäinen kohteemme oli Yad Vashem – vainojen talo.

Jes. 56:5

saavat kunniakkaan nimen
pyhäkössä, muurieni sisäpuolella.
Heillekin minä luon muistomerkin,
poikia ja tyttäriä kestävämmän,
annan nimen, joka ei koskaan katoa

Hepreaksi

ve-natati lahem ba-beiti ve-b'xomotai jad va-šem

tov mi-banim ve-mi-banot

šem `olam ´eten-lo ´ašer lo jikaret.

Sitä kuvataan Herzlvuoren laelle louhittuksi suureksi prismaksi. Kaikki ulkopuolinen suora auringonvalo on eliminoitu, mikä lisää rakennuksen sisällä vallitsevaa tuomion tuntua. Luonnollinen valo rakennukseen ohjautuu kahden lievästi viiston, Jerusalemin kiveä muistuttavan, pituussuuntaisen betoniseinän yläpuolelle rakennettujen yläikkunoiden kautta. Rakennus maksoi 56 miljoonaa US dollaria. Vierailijat ohjautuvat sik-sak- muotoon sijoitettujen historiagallerioitten kautta tarkoin määrätyssä järjestyksessä, kukin galleria esittäen oman kuvauksensa Euroopan juutalaisten hävittämisprosessista. Gallerioissa on lukematon joukko nimiä ja kuvia ihmisistä ja tilanteista holocaustin aikana. Varsovan ghetton pääkatu Leszno on ikuistettu erässä galleriassa aitoine mukulakivineen, katulyhtyineen ja raitiotiekiskoineen. Satakunta elokuvaesitystä kuvaavat 60 hengissä säilyneen juutalaisen todistukset. Myös alkuperäinen Schindlerin listan albumi Auschwitzistä on eräässä galleriassa. Eräs museon järkyttävimpiä huoneita lienee kupolikattoinen halli, Hall of the Names, jonka katto on täynnä kuvia ja nimiä kolmesta miljoonasta menehtyneestä juutalaisesta.

                                 

Museossa ja sen ympäristössä kulkeminen kosketti sydänjuuria myöten.

Toinen pääkohteemme olivat temppelialueen kaivaukset, joiden varsinainen asiantuntija oppaamme Ariel Livson on. Paljon mielenkiintoista ja yksityiskohtaisia asioita, myös päivänpolttavia itse kaivauksiin liittyen. Temppelialueen kaivauksilla kuten myös Vainojen museossa oli turistien lisäksi monia ryhmiä Israelin armeijasta, poliisikoulutuksesta ym. Israelin ja juutalaisten historiaan, siis oman maan ja kansan historiaan tutustuminen syvällisesti kuuluu kaikille Israelin kansalaisille.

Temppelialueella on myös Länsimuuri, Itkumuuri. Siellä saimme kukin viettää hetken rukoillen ja laittaa rukouspyyntömme kivimuurin rakoihin.

Sinun muureillesi, Jerusalem, minä asetan vartijat; älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka ylistätte Herraa, älkää itsellenne lepoa suoko. Jes. 62:6 Itkumuurilta jatkoimme matkaa Kukonlaulun kirkkoon. Kirkko sijaitsee Siioninvuoren itärinteellä. Se on rakennettu Herodeksen ajoilta peräisin olevan kellarin päälle. Mitä todennäköisimmin on kyseessä ylipappi Kaifaan talon kellari. Siinä tapauksessa Jeesus on ollut vangittuna ja viettänyt kiinniottamisen jälkeisen yön tuossa kellarivankilassa. Kirkon vierellä on muutamia kiviportaita, jotka ovat Jeesuksen ajoilta.

                     "Tuo hetki Getsemanessa on jäänyt mielehen,

                     kun siellä ahdistuksessa sain nähdä Jeesuksen.

                       En unhoita, en unhoita, en koskaan tuskias.

                      Oi siellä näin Sun polvillas mä Getsemanessa."

 

 

 

"Oi kaikkkein jättämänä vain Sä kärsit tähteni

Oi, että muistaisin mä ain Mit maksoit eestäni

Mut jos Sä huomaat rakkauten oi vielä jäähtyvän

Mua johda Getsemanehen Sun luokses kärsivän.

En unhoita, en unhoita en koskaan tuskias.

Oi siellä näin sun polvillas mä Getsemanessa."

 

 

 

 

"Tuskien tietä Hän kulkee ristiä kantaissaan.

Tuomion paikkana muuan Gabbata mainitaan.

Sieltäkö vasta, sieltäkö vasta alkaa tuskien raskas tie

VIA DOLOROSA, VIA DOLOROSA VIA DOLOROSA

Mi golgatalle vie.

 

Seimi ja härkien heinät vuoteena Kuninkaan.

Kaikkensa alttiiksi antaa luopuen vallastaan.

Synnitön synnin, synnitön synnin maassa kieltäen itsensä.

VIA DOLOROSA, VIA DOLOROSA, VIA DOLOROSA

Jo alkaa seimeltä."

Via Dolorosa, Tuskien tie mutkittelee Jerusalemin Vanhankaupungin kapeita kujia Ecce Homo-luostarista Pyhän haudan kirkkoon. Tämä on kristillisen perimätiedon mukaan se reitti, jota Jeesus kulki ristä kantaen Pilatuksen julistaman tuomion paikalta Antonian linnoituksesta Golgatalle, jossa hänet ristiinnaulittiin.