Kaivoin esille vanhan, lapsuuteni ja nuoruuteni aikaisen virsikirjan, ja laulelin minulle rakkaita virsiä.

Hämmästyin monista merkinnöistä, joita olin virsien yhteyteen tehnyt, alleviivauksista, rinkuloista, huutomerkeistä ja kehyksistä.

On ilmeisesti kulunut paljon aikaa, että tämä kirja on käsisssäni viimeksi ollut.

Selkein syy on tietenkin siinä, että virsikirjamme uudistettiin 1986 enkä ole voinut tätä kirjaa käyttää.

On se kumma, että edelleenkin "uusi" virsikirja on minulle vieras, vaikka sitä olen laulanut jo lähes kolmekymmentä vuotta.

VIRSI 163  säv. Heinrich Albert, san. J.L. Runeberg

1.

 Herra,kun sä sanassasi annat kuulla äänesi.

Ilmisaatat totuuttasi sieluillemme valoksi.

Auta, että minäkin

Sanassas sun löytäisin.

2.

En mä tunne viisauttas, järki sit ei tajua,

en voi nähdä kirkkauttas, silmäni on sokea.

Auta, että silmäni

totuutesi näkisi.

3.

Isä, kun sä runsahasti saarnata suot sanaasi,

uskovilles armahasti avaat armoporttisi.

Minulle se avaa myös,

että tunnen armotyös.

4.

Jeesus, joka uhriks annoit puolestamme itsesi,

kovan kuolon tuskat kannoit elääksemme iäti.

Suo sä Vapahtajani,

että oisin omasi.

5.

Neuvo, Pyhä Henki, tiesi,

johda sille jalkani.

Kiinnitä mua totuuteesi, käy mun sydämeheni.

Sitä hoida, holhoa,

nuhtele ja lohduta.

6.

Auta, että ahkerasti tutkin sanaas kallista,

elämäni lopppuun asti pysyn siinä vahvana.

Uskoani  kasvata,

voimallasi  vahvista.

7.

Ääntäs, Jeesus, kuullakseni jalkais juureen laskeus.

Liikuta sä sydämeni, taivuta se sinuhun,

että sua rakastan

sydämestä ainian.